Sosiaalisessa mediassa kerrottua

”Elämäni sai uuden suunnan.”
– Jonna Haapalainen

”Koulutus on ollut käänteentekevä muutos ihan kaikessa. Ja kaikki pelkästään positiivisessa mielessä.”
– Susanna Kinnunen

”Koulutuksesta valmistuneen koirakon tervehdys – tältä matka tuntui”

Elli ja Erja Laasonen
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 25op

Olen vuonna 97 valmistunut terveydenhoitajaksi. Pian valmistumiseni jälkeen ajauduin työskentelemään ikäihmisten ja muistisairaiden pariin. Sillä tielläni olen vieläkin. Tällä hetkellä  työskentelen vanhusten palvelutalossa ja tässä paikassa olen viihtynyt kohta 16 vuotta.

Koiria minulla on ollut vasta hyvin vähän aikaa. Ensimmäinen ja vanhempi koirani on kuusivuotias. Toinen koirani Elli, jonka kanssa osallistuin tähän sosped koulutukseen, on neljävuotias. Molemmat koirani ovat olleet mukanani työpaikallani ihan pennusta asti. Aluksi tämä oli lähinnä koiran sosiaalistamistarkoituksessa, mutta pian huomasin niiden suuren vaikutuksen asiakkaissa ja koko työyhteisössä. Tästä kokemuksesta kumpusi kiinnostus saada lisätietoa ja osaamista koirien käyttämisestä hoitotyössä.

Pienen etsinnän ja tutkimisen jälkeen löysin tämän sosiaalipedagogisen koiratoiminta – koulutuksen. Ensin hiukan epäilin, onko tästä koulutuksesta meille hyötyä, koska vaikka toimimme sosiaalialla ei pedagoginen toiminta oikein tuntunut istuvan meidän työhömme. Osallistuimme kuitenkin pääsykokeisiin ja kuulimme koulutuksen sisällöstä lisää. Päätin osallistua Elli- koirani kanssa koulutukseen. Toiveenani oli saada lisää tietoa ja työkaluja tavoitteelliseen työskentelyyn koiran kanssa vanhustyössä.

Sosped koulutus oli minulle sukellus moneen uuteen. Ensinäkin Sosiaalipedagogiikka oli oikeastaan täysin vieras käsite minulle. Siihen perehtyessäni teoriatasolla, huomasin, että näinhän me toimimme sosiaalialla. Sosiaalipedagogiikka antoi siis jo olemassa olevalle toimintamallilleni teoriapohjan ja nimen. Ryhmänohjaus ja varsinkin tavoitteellinen sellainen, oli minulle myös uutta. Koulutuksessa käytiin läpi, miten ryhmät toimivat ja millaisia ”lainalaisuuksia” ryhmätoiminta noudattaa. Tästä oli paljon apua, kun suunnittelin ja toteutin omaa ryhmääni. Koiristakaan minulla ei siis ole vuosikymmenten kokemusta. Olen mielestäni vielä melko aloittelija koirien kanssa toimimisessa, saatikka kun toiminnan tulisi olla tavoitteellista. Kaikki tieto liittyen koirien käyttäytymiseen ja elekieleen oli erittäin tervetullutta.

Teoriatiedon ja koulutuspäivien lisäksi yksi tärkeä osa oppimista oli oman ryhmän suunnittelu ja toteutus. Tämän prosessin aikana opin ehkä kaikista eniten. Koulutus antaa valmiuksia ja tietoa toiminnan pohjalle. Me saimme valmiuksia kohdata asiakkaita sosiaalipedagogisten arvojen mukaisesti. Me saimme valmiuksia toimia ryhmässä ja osata huomioida ryhmään liittyviä asioita. Me saimme valmiuksia luoda tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseen. Opimme myös arvioimaan mm. ryhmätoiminnan vaikuttavuutta. Lisäksi ainakin itselläni prosessiin sisältyi paljon itsetutkiskelua ja omien vahvuuksien ja heikkouksien löytämistä ja myöntämistä.

Sosped koulutus auttoi minua löytämään tavat, joilla toimia koirani kanssa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti työparina. Koira toimii motivaattorina ja lukkojen avaajana sekä tunteiden tulkkina työyhteisössä ja asiakaskontakteissa. Koira pystyy havaitsemaan ja kertomaan asioita ja tunnetiloja ympäristöstään, joita emme ehkä huomaisi ilman koiraa. Koira myös motivoi ja kannustaa asiakasta tekemään ja yrittämään paljon paremmin kuin hoitaja yksin. Näitä taitoja sosped koulutus auttoi löytämään ja harjoittelemaan. Näitä oppeja pystyn hyödyntämään myös yksilöllisessä asiakastyössä.

Koulutuksen aikana korostui paljon myös ryhmän tuki. Yhteistyö ja yhdessä oppiminen muiden koulutusryhmän jäsenten kanssa oli äärimmäisen merkityksellistä. Koulutusryhmämme koostui erilaisista taustoista ja ammateista tulevista opiskelijoita ja se toi koulutukseen hyviä näkökulmia ja avarsi myös omaa ajatusmaailmaa. Sitähän tämä toiminta lopulta on yhdessä oppimista ja oivaltamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ajattelen, että sosiaalipedagoginen koiratoiminta on avannut minulle uusia ovia ja vaihtoehtoisia tapoja toimia. Se korostaa jokaisen yksilön merkitystä omassa yhteisössään ja on auttanut minua havainnoimaan, tuntemaan ja tulkitsemaan paremmin ympäristöäni. Ennen kaikkea tässä toiminnassa olen oppinut kuuntelemaan koiraani paremmin. Tämä kaikki mahdollistaa ja vahvistaa meidän yhteistyötämme, tehden meistä hyvin toimivan työparin.

”Mitä hyötyä minulle oli sosiaalipedagogisesta koiratoiminta koulutuksesta”

Ilona Ojala 08/2021 – Sosionomi, ammatillisen perhekodin vanhempi ja yrittäjä
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 25op

  • Sain itsevarmuutta koiran kanssa työskentelyyn asiakastyössä
  • Sain varmuutta perustella toiminnan tärkeyttä ja mahdollisuuksia
  • Koulutus sysäsi oman ammatillisen kasvuni liikkeelle. Oma tapani tehdä työtä vahvistui (sosiaalipedagoginen ajattelu)
  • Opin tunnistamaan koiran signaaleja ja hyödyntämään niitä koiran kanssa työskennellessä

”En muista milloin viimeksi uuden oppiminen olisi ollut näin kutkuttavaa ja inspiroivaa!”

Johanna – Sosionomi, Työ lastensuojelussa
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 10 op (perusteet, mentorointi)

Perusteet tason opinnoissa raottui uudella tavalla ovi koiranelämään ja ihmisen ja koiran työparius  avautuivat uudelle tasolle. Olen saanut ohjaajaltani Helenalta täyden tuen opiskelun eri vaiheissa ja lempeyttä kasvattaa omaa osaamistani omassa tahdissani. Monipuoliset materiaalit sopivat monenlaisille opiskelijoille ja innostavat jatkamaan matkaa. Opinnot kannustavat ihmettelyyn, pohdiskeluun ja elämän mittaiseen oppimiseen. Hyppy sosiaalipedagogisen koiratoiminnan maailmaan oli loikka, jota en ole katunut.

”Koiranohjaajana olen tämän koulutuksen myötä huomannut, että koirassa on kaikki viisaus.”

Saija Lehmonen & Flynn
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 25op

Koiranohjaajana olen tämän koulutuksen myötä huomannut, että koirassa on kaikki viisaus. Sitä ei tarvitse opettaa lukemaan ihmisen tunteita. Ohjaajana olen oppinut sietämään epäonnistumisia ja huomaamaan epäonnistumisten tuovan tilanteisiin usein enemmän riemua ja iloa sekä koiraan, että asiakkaaseen. Olen myös havainnut, että kun annan asioiden vapaasti tapahtua, poistuen itse kauemmas, koiran ja asiakkaan välinen kommunikointi vaan paranee. Tärkein tehtäväni on olla tulkkina ja tarkkailla koiran jaksamista.

Haastateltuani ohjattavia he kertoivat Flinin kanssa työskentelyn lisänneen kärsivällisyyttä, uteliaisuutta, sinnikkyyttä, ja leikkisyyttä. Lisäksi he olivat oppineet lukemaan koirien käyttäytymistä ja olemaan rauhallisesti läsnä tilanteissa. Liikuntaa on tullut jokaisella kerralla enempi kuin koskaan itse lähtisi kävelylle. Ison koiran kanssa pärjääminen on tuonut onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta. Ryhmässä toimiminen on lisännyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sitoutuminen ryhmätoimintaan oli täydellistä. Toinen ryhmäläisistä perui yhden kerran ja itse ehdotti toista päivää tilalle. Luottamus koiraan kasvoi joka kerralla. Tunteiden sanoittaminen on lisääntynyt ja fiiliskorttien käyttö siinä oli molempien ryhmäläisten mielestä kivaa ja helppoa.

Omaan ohjaajuuteeni on tullut rauhaa ja selkeyttä. Ohjeistan yksinkertaisemmin. Kiire on poissa ohjauskerroista ja niinpä ne ovat venyneet jo 1,5 tuntisiksi. Olen oppinut hyväksymään epäonnistumisia ja huomaamaan niiden vaikutuksia myös positiiviseen suuntaan. Olen kyseenalaistanut keskusteluissamme epäonnistumisien olemassaoloa. Huomasin, ettei päämääränä olekkaan tehtävän onnistuminen, vaan sen siirtovaikutus, meni se hyvin tai huonosti. Olen todennut ihmisten erilaisuuden ja reaktioiden läpikäymisen tarpeellisuuden ja niiden ymmärtämisen tärkeyden. Läsnäolon vaikutus tapaamisissa ja kohtaamisen tasapuolisuus ovat lähtökohta. Minä en tee valmiiksi asioita, vaan autan huomaamaan ja herätän keskustelua ja avaan tietä omaan oivallukseen ja sitä kautta voimaantumiseen. Ohjaajana toimiminen on minulle luontaista ja helppoa, mutta olen oppinut uusia toimintamalleja. En kiirehdi neuvomaan. Annan tilaa ja aikaa ohjattaville. Suorituspaine on poissa. Koiranlukutaitoni on kehittynyt ja olen osannut opettaa sitä ohjattaville. Paras palaute ryhmäläisiltä on se, että he haluavat jatkaa tapaamisia tämän jälkeenkin! Flynn on aivan innoissaan heidät nähdessään ja ilo on molemmin puolista.

Odotan innolla tulevaisuutta ja olen valmis lukemaan ja oppimaan lisää, joten aloitin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan opiskelun Ypäjällä tammikuussa 2021! Koirat ja hevoset ovat aina kuuluneet elämääni ja näiden koulutusten jälkeen voin yhdistää ne itselleni uudeksi ammatiksi!