Sosiaalisessa mediassa kerrottua
“Erityisluokanopettajana toivoin löytäväni itselleni ja koiralleni lisää avaimia oppilaiden kohtaamisessa sekä koulunkäyntiin sitouttamisessa. Sosiaalipedagosisessa koiratoimintakoulutuksessa löysin erilaisten harjoitusten avulla sekä itseni että koirani uudelleen. Samalla kehityimme yhdessä erityisesti aktiivisessa toimijuudessa eli kehitimme uusia työtapoja, joilla oli vaikuttavuutta oppilaiden kohtaamisessa. Työmme on kesken, mutta nyt meillä on sellaisia yhteistyökeinoja, joiden avulla on turvallista jatkaa matkaa. Rakkaus, inhimillisyys, kuulluksi tuleminen, myötätunto; esimerkiksi näiden päälle on hyvä rakentaa tulevaisuutta suhteessa ihmisiin ja luontokappaleisiin.
Valtavalla kiitollisuudella koulutusta, kouluttajia ja kanssakulkijoita kohtaan,”
– Kristiina
“Tämä koulutus antaa ajateltavaa ja opittavaa. Koulutuksesta nousee uusia näkökulmia ja tapoja työskennellä ja materiaaliin voi palata uudelleen ja uudelleen ammentamaan lisää. Tämän koulutuksen myötä myös koiran kuunteleminen ja koiran signaalien havainnointi on lisääntynyt. Koulutuksen myötä on tullut kiinnitettyä huomiota omaan vuorovaikutukseen, henkiseen kehitykseen, ihmisenä olemiseen. Koulutus on lisännyt tietoisuuttani pyrkiä enemmän ymmärtämään ihmisen olemista ja sen vaikeutta. Ihmisen arvot ja kuunteleminen ja toisen arvostaminen on noussut ja tullut enemmän toimimiseeni.
Itselläni on pohjana sairaanhoitajakoulutus ja pitkä työura joka oli hyvänä pohjana ja se että ollaan oltu toiminnassa jo vuosia. Sairaanhoitajan työssäni palveluasumisessa on kurssista saanut uusia ideoita keskusteluihin asiakastyössä ja uutta mietittävää kuinka voi hyödyntää kurssin antia. Virikeryhmissä voi hyvin käyttää tunnetaitokortteja. Myös opiskelijoiden ohjaukseen kurssi on antanut lisää voi omaa ohjausta katsella toisella näkökulmalla.
Ajatellen lukukoiratyötä, jota myös teen, koen että tästä kurssista on paljon hyötyä varsinkin aloittelijoille ja epävarmoille koiraohjaajille. Kurssilla saa paljon hyviä vinkkejä kuinka kohdata asiakas/ lapset… Monet materiaalit joita voi katsella uudelleen ja uudelleen aina löytäen lisää joista voi napata itselleen parhaimmat vinkit ja löytää se oma tapa toimia tai kokeilla jotain toista tapaa.”
– Eeva K, sosped koiratoiminnan perusteet k2024
“Prosessin aikana opin eniten pysähtymään ja ihmettelemään. Eihän tässä valmiissa maailmassa ole minulla kiire minnekään. Tilanteet syntyvät, etenevät, ratkeavat itsestään tai olen mukana koiran kanssa auttamassa ratkaisuun pääsyä. Ohjaajana opin antamaan tilaa koiran päätöksille ja että vähemmän voi olla myös enemmän.
Olen opetellut rauhoittumaan ja samalla nauttimaan koiran kanssa kahdenkeskisistä hetkistä. On mahtavaa, että lähdin sosped matkalle. Oma koira ja sen opetukset ovat parasta tällä hetkellä mitä minulle on tapahtunut. Matka on alussa ja jatkuu. Onnellinen minä.
Minä, laaja-alaisena erityisopettajana, opin arvostamaan koiraa yhteistyökumppanina ja lopputulema esihenkilö palkkasi koirakkomme kevätlukukaudelle 2024 töihin kerran viikossa.”
– Auli SPKT Ohjaaja 2023
“Lähikoulutusviikonloput loivat ihmeellistä buustia Sosped koira- ajatteluun ja koiratoimintaan ja toivoin aina, että noiden viikonloppujen jälkeen olisi ollut viikon loma omasta työstä, jotta olisi voinut työstää kaikkia ajatuksia, joita viikonloppu toi tullessaan.”
“Onnekseni, Sosped koira -opinnot mahdollistavat juuri omaan tahtiin etenemisen eikä sen takia tarvinnut asettaa itselle paineita saattaa opinnot päätökseen. Arvelen, että tämän oppiminen, omasta kontrollista luopuminen silloin kuin asioihin ei pysty vaikuttamaan, on vapauttanut minua myös työssä vastaavissa tilanteissa.“
Sosped koira -koulutukseen hakeutuessani ja sen aikana olen pohtinut paljon erilaisia oppijoita ja miten he voisivat hyötyä koirasta luokassa. Erilaisten nepsy-oireiden kirjo oppilasryhmissä on tänä päivänä laaja ja uskon vahvasti, että koiran läsnäolo voi tukea näitä oppilaita sekä luokkahuonetyöskentelyssä että omassa kasvussa.
Sosped koira -koulutukseen hakeutuessani ajatukseni oli saada itselleni ja koiralleni koulutus, jotta minun olisi helpompi “markkinoida” koulukoira-ajatus myös esihenkilölleni, työyhteisölleni ja oppilaiden huoltajille. Halusin, että kaikki ymmärtäisivät, että koirani ei ole tulossa kouluun päivähoitoon, vaan hänen läsnäolollaan on tavoitteellinen pedagoginen merkitys. Henkilökohtaisesti toki halusin laajentaa ajatusmaailmaani siitä, miten koiraa on mahdollista hyödyntää omassa työssäni, mutta myös koiran merkityksestä ihmiselle laajemminkin. Ehkä jonkinlaista työkalupakkiakin toivoin saavani avukseni. Alusta alkaen olin innostunut koulutuksesta ja siitä mihin se minut ja koirani johdattaa enkä oikein malttanut odottaa, että pääsen viemään koirani oppilaiden pariin. Mielessäni oli ehkä melko stereotyyppisiäkin ajatuksia siitä, mitä koiran oletetaan tekevät luokkahuoneessa, ja tämä oli siis vain minun ajatustani, ei niinkään mitään mitä olisin kuullut puhuttavan. Ajattelin, että minä haluaisin tehdä toisin. En halunnut asettaa itselleni mitään valmiita toimintamalleja, miten luokkahuoneessa toimisin koirani kanssa, vaan ajattelin, että aika saa näyttää mihin polkumme kulkee ja pikku hiljaa saamme rakennettua omanlaisemme tavan toimia.
Lähikoulutusviikonloput loivat ihmeellistä buustia Sosped koira- ajatteluun ja koiratoimintaan ja toivoin aina, että noiden viikonloppujen jälkeen olisi ollut viikon loma omasta työstä, jotta olisi voinut työstää kaikkia ajatuksia, joita viikonloppu toi tullessaan.
Kiihkeimmän työskentelyn aikana lapseni sairastivat todella paljon ja aikaa ja energiaa opintojen etenemiseen ei oikein ollut. Se harmitti minua, koska olin kovasti toivonut saavani opinnot päätökseen vuoden loppuun mennessä. Olen aikaisemmissa opinnoissani aina pitänyt kiinni aikatauluista ja ehkä siitä syystä lopputyöprosessin venyminen tuntui välillä siltä kuin olisin pettänyt itseni. Mutta, tämäkin oli minulle hyvä kasvun ja ymmärryksen paikka. Kun elämässä on paljon muutakin kuin opinnot, perhe ja sen hyvinvointi tärkeimpänä, olen oppinut hyväksymään sen, että joskus “elämä tulee tielle” ja silloin on edettävä sen mukaan mikä on mahdollista. Onnekseni, Sosped koira -opinnot mahdollistavat juuri omaan tahtiin etenemisen eikä sen takia tarvinnut asettaa itselle paineita saattaa opinnot päätökseen. Arvelen, että tämän oppiminen, omasta kontrollista luopuminen silloin kuin asioihin ei pysty vaikuttamaan, on vapauttanut minua myös työssä vastaavissa tilanteissa.
Kun olen tämän syksyn ajan seurannut koiraani työssään, olen ymmärtänyt, että juuri koulukoirana oleminen on koirani tehtävä. Hän on innokas tapaamaan oppilaita, jaksaa olla siliteltävänä tunnista toiseen ja on niin läsnä kuin pikku koira voi vain olla. Toisaalta koirani osaa myös väsymyksen tultua vetäytyä omaan petiinsä lepäämään ja nukkumaankin. Tämä viestittää minulle sitä, että koirani ei stressaa työstä vaan ottaa oman aikansa kun sitä tarvitsee. Joka kerta kun koirani on luokassa, sydämeni pakahtuu onnesta useita kertoja, kun seuraan kuinka innoissaan oppilaat ovat, kun koira on paikalla. Useampi adhd-oppilas pystyy rauhoittumaan ja keskittymään paremmin kun saa samalla silittää koiraa. Eräs oppilas istui koko tunnin lattialla koiran pedin vieressä eikä hetkeksikään ottanut kättään pois koiran turkilta. Hän taiteili yhdellä kädellä kirjojen ja kirjoituksen kanssa koko tunnin! Erään ryhmän kanssa on ollut paljon työrauhapulmaa, oppilaat ovat levottomia ja äänekkäitä. Heidän kanssa kävin paljon keskustelua siitä, miten herkästi koira aistii ja kuulee ääniä ja miten se kärsii, jos joutuu olemaan kovassa melussa. Yllättäen, kun koirani tuli ensimmäisen kerran luokkaan, oppilaat osasivat olla hienosti! He muistuttivat toisiaan siitä, että ei saa huutaa tai jutella kaverille kun koira on luokassa. Tämä työrauha on säilynyt kaikilla tunneilla, joihin koirani on osallistunut. Koiran läsnäololla voi olla siis suuri merkitys myös luokan työrauhan kannalta. Edellisten esimerkkien valossa, koirani läsnäolo oppitunneilla on perusteltua sekä oppilaiden, että koiran näkökulmasta. Molemmat osapuolet ovat saamapuolella!
– Mirka, SPKT 25op
“Kun löysin Sosped-koiratoiminnan koulutuksen ja tein päätöksen hypätä mukaan. Tuntuu, kuin elämäni olisi muuttunut taikaiskusta. Olin pitkään kamppaillut työssäni varhaiskasvatuksen opettajana riittämättömyyden tunteen kanssa ja kuin en mahtuisi siihen lokeroon mitä työ minulta vaatii. Ensimmäisen lähijakson jälkeen olo oli kuin olisin elänyt laatikossa ja nyt vihdoin kaikki potentiaalini pääsisi ulos, lentoon.”
– Santra, ohjaajakoulutus (25op)
“Ilmoittauduin mukaan SPKT-koulutukseen, sillä toivoin saavani apetta aivoilleni koskien työtäni uudessa hankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on saada koiranomistajista vapaaehtoisia ulkoiluystäviä iäkkäille. Selkeitä odotuksia kurssin suhteen en osannut asettaa, sillä arvelin sisältöjen ja kurssimateriaalien olevan pitkälti suunnattu koiran kanssa työssään toimiville ammattilaisille. Tämä lähtökohta huomioiden yllätyin iloisesti siitä, kuinka paljon kuitenkin sain kurssilta eväitä henkilökohtaiseen kasvuun ja koiranäkökulman kehittymiseen. Kurssin herättämät ajatukset toivat myös ahaa-elämyksiä oman työni kehittämiseen. Helena ja Johanna loivat heti kurssin alusta asti inhimillisen, suvaitsevan, arvostavan ja kiireettömän ilmapiirin tapaamisiimme, joihin oli ilo osallistua vielä työpäivän jälkeenkin. Kiitos yhteisestä matkasta!”
– Ulla, Ikäinstituutti/Tossut ja tassut liikkeelle –hanke
“Aluksi minulla oli mielessä vain koiran ottaminen iltaisin mukaani töihin. Olin ajatellut sen antavan lapsille turvaa, läheisyyttä ja tunteiden näyttöä, empaattisuutta ja läsnäoloa. Koulutuksen aikana ajatuksiin on tullut syvyyttä ja näen enemmän mahdollisuuksia sekä myöskin hyötyjä koiran mukana olosta. Toisaalta myöskin vastuukysymykset ovat pohdituttaneet ja omat resurssit. Kuinka pystyn huomioimaan sekä koiran, että arvaamattomat lapset. Kuinka pystyn takaamaan kaikkien turvallisuuden. Olen oppinut myöskin hyväksymään sen ettei kaikkea pysty suunnittelemaan ennalta. Joskus tilanteisiin täytyy puuttua nopeastikin ja suunnitelmiin tulee muutos. Toisaalta myöskin suunnitelman muutos voi avata uusia polkuja ja mahdollisuuksia tavoitteiden toteutumiseen. Kaikista tärkeintä on kuitenkin hyväksyä oma ihmisyys, kaikki tekee virheitä ja virheiden kautta oppii. Kurssilla käytiin laajasti läpi erilaisten ryhmien kanssa tehtävää työskentelyä sekä ryhmien tärkeyttä. Huomasin miten moneen eri tarkoitukseen pystyy koiratoimintaa käyttämään.”
– Annika
“Elämäni sai uuden suunnan.”
– Jonna Haapalainen
“Koulutus on ollut käänteentekevä muutos ihan kaikessa. Ja kaikki pelkästään positiivisessa mielessä.”
– Susanna Kinnunen
”Kiitos matkasta opintojen parissa, oli valoisaa ja ammentavaa käydä sitä sinun opastuksella. Oli ihana reflektoida ja huomata kuinka jollain tapaa aidosti koin, että sait energiastani kiinni ja sanoitit sitä kauniisti sekä kannustavasti virtaamaan✨”
– Viivi, Sosiaalipedagoginen koiratoiminta, ryhmämuotoinen ohjaajatason opiskelupolku
”Koulutus oli minulle ensinnäkin matka omaan henkiseen kasvuun ja lempeään itsereflektioon. Koulutus myös mahdollisti sen, että pystyin luottamaan omaan kyvykkyyteen ja varmuuteen löytämään se oma tie. Onnistuin hyödyntämään koirani potentiaalin lohdun ja läheisyyden tuojana. Kasvumatkamme mahdollisti sen, että voin olla entistäkin läheisempi rinnalla kulkija lapsen eheytymisprosessissa koiran kanssa”
– Jenna, Sosped koiratoiminnan 25op koulutus, mentorointipolku
“Koulutuksesta valmistuneen koirakon tervehdys – tältä matka tuntui”
Elli ja Erja Laasonen
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 25op
Olen vuonna 97 valmistunut terveydenhoitajaksi. Pian valmistumiseni jälkeen ajauduin työskentelemään ikäihmisten ja muistisairaiden pariin. Sillä tielläni olen vieläkin. Tällä hetkellä työskentelen vanhusten palvelutalossa ja tässä paikassa olen viihtynyt kohta 16 vuotta.
Koiria minulla on ollut vasta hyvin vähän aikaa. Ensimmäinen ja vanhempi koirani on kuusivuotias. Toinen koirani Elli, jonka kanssa osallistuin tähän sosped koulutukseen, on neljävuotias. Molemmat koirani ovat olleet mukanani työpaikallani ihan pennusta asti. Aluksi tämä oli lähinnä koiran sosiaalistamistarkoituksessa, mutta pian huomasin niiden suuren vaikutuksen asiakkaissa ja koko työyhteisössä. Tästä kokemuksesta kumpusi kiinnostus saada lisätietoa ja osaamista koirien käyttämisestä hoitotyössä.
Pienen etsinnän ja tutkimisen jälkeen löysin tämän sosiaalipedagogisen koiratoiminta – koulutuksen. Ensin hiukan epäilin, onko tästä koulutuksesta meille hyötyä, koska vaikka toimimme sosiaalialla ei pedagoginen toiminta oikein tuntunut istuvan meidän työhömme. Osallistuimme kuitenkin pääsykokeisiin ja kuulimme koulutuksen sisällöstä lisää. Päätin osallistua Elli- koirani kanssa koulutukseen. Toiveenani oli saada lisää tietoa ja työkaluja tavoitteelliseen työskentelyyn koiran kanssa vanhustyössä.
Sosped koulutus oli minulle sukellus moneen uuteen. Ensinäkin Sosiaalipedagogiikka oli oikeastaan täysin vieras käsite minulle. Siihen perehtyessäni teoriatasolla, huomasin, että näinhän me toimimme sosiaalialla. Sosiaalipedagogiikka antoi siis jo olemassa olevalle toimintamallilleni teoriapohjan ja nimen. Ryhmänohjaus ja varsinkin tavoitteellinen sellainen, oli minulle myös uutta. Koulutuksessa käytiin läpi, miten ryhmät toimivat ja millaisia ”lainalaisuuksia” ryhmätoiminta noudattaa. Tästä oli paljon apua, kun suunnittelin ja toteutin omaa ryhmääni. Koiristakaan minulla ei siis ole vuosikymmenten kokemusta. Olen mielestäni vielä melko aloittelija koirien kanssa toimimisessa, saatikka kun toiminnan tulisi olla tavoitteellista. Kaikki tieto liittyen koirien käyttäytymiseen ja elekieleen oli erittäin tervetullutta.
Teoriatiedon ja koulutuspäivien lisäksi yksi tärkeä osa oppimista oli oman ryhmän suunnittelu ja toteutus. Tämän prosessin aikana opin ehkä kaikista eniten. Koulutus antaa valmiuksia ja tietoa toiminnan pohjalle. Me saimme valmiuksia kohdata asiakkaita sosiaalipedagogisten arvojen mukaisesti. Me saimme valmiuksia toimia ryhmässä ja osata huomioida ryhmään liittyviä asioita. Me saimme valmiuksia luoda tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseen. Opimme myös arvioimaan mm. ryhmätoiminnan vaikuttavuutta. Lisäksi ainakin itselläni prosessiin sisältyi paljon itsetutkiskelua ja omien vahvuuksien ja heikkouksien löytämistä ja myöntämistä.
Sosped koulutus auttoi minua löytämään tavat, joilla toimia koirani kanssa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti työparina. Koira toimii motivaattorina ja lukkojen avaajana sekä tunteiden tulkkina työyhteisössä ja asiakaskontakteissa. Koira pystyy havaitsemaan ja kertomaan asioita ja tunnetiloja ympäristöstään, joita emme ehkä huomaisi ilman koiraa. Koira myös motivoi ja kannustaa asiakasta tekemään ja yrittämään paljon paremmin kuin hoitaja yksin. Näitä taitoja sosped koulutus auttoi löytämään ja harjoittelemaan. Näitä oppeja pystyn hyödyntämään myös yksilöllisessä asiakastyössä.
Koulutuksen aikana korostui paljon myös ryhmän tuki. Yhteistyö ja yhdessä oppiminen muiden koulutusryhmän jäsenten kanssa oli äärimmäisen merkityksellistä. Koulutusryhmämme koostui erilaisista taustoista ja ammateista tulevista opiskelijoita ja se toi koulutukseen hyviä näkökulmia ja avarsi myös omaa ajatusmaailmaa. Sitähän tämä toiminta lopulta on yhdessä oppimista ja oivaltamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ajattelen, että sosiaalipedagoginen koiratoiminta on avannut minulle uusia ovia ja vaihtoehtoisia tapoja toimia. Se korostaa jokaisen yksilön merkitystä omassa yhteisössään ja on auttanut minua havainnoimaan, tuntemaan ja tulkitsemaan paremmin ympäristöäni. Ennen kaikkea tässä toiminnassa olen oppinut kuuntelemaan koiraani paremmin. Tämä kaikki mahdollistaa ja vahvistaa meidän yhteistyötämme, tehden meistä hyvin toimivan työparin.
“Mitä hyötyä minulle oli sosiaalipedagogisesta koiratoiminta koulutuksesta”
Ilona Ojala 08/2021 – Sosionomi, ammatillisen perhekodin vanhempi ja yrittäjä
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 25op
- Sain itsevarmuutta koiran kanssa työskentelyyn asiakastyössä
- Sain varmuutta perustella toiminnan tärkeyttä ja mahdollisuuksia
- Koulutus sysäsi oman ammatillisen kasvuni liikkeelle. Oma tapani tehdä työtä vahvistui (sosiaalipedagoginen ajattelu)
- Opin tunnistamaan koiran signaaleja ja hyödyntämään niitä koiran kanssa työskennellessä
“En muista milloin viimeksi uuden oppiminen olisi ollut näin kutkuttavaa ja inspiroivaa!”
Johanna – Sosionomi, Työ lastensuojelussa
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 10 op (perusteet, mentorointi)
Perusteet tason opinnoissa raottui uudella tavalla ovi koiranelämään ja ihmisen ja koiran työparius avautuivat uudelle tasolle. Olen saanut ohjaajaltani Helenalta täyden tuen opiskelun eri vaiheissa ja lempeyttä kasvattaa omaa osaamistani omassa tahdissani. Monipuoliset materiaalit sopivat monenlaisille opiskelijoille ja innostavat jatkamaan matkaa. Opinnot kannustavat ihmettelyyn, pohdiskeluun ja elämän mittaiseen oppimiseen. Hyppy sosiaalipedagogisen koiratoiminnan maailmaan oli loikka, jota en ole katunut.
“Koiranohjaajana olen tämän koulutuksen myötä huomannut, että koirassa on kaikki viisaus.”
Saija Lehmonen & Flynn
Sosiaalipedagoginen koiratoiminta -koulutus 25op
Koiranohjaajana olen tämän koulutuksen myötä huomannut, että koirassa on kaikki viisaus. Sitä ei tarvitse opettaa lukemaan ihmisen tunteita. Ohjaajana olen oppinut sietämään epäonnistumisia ja huomaamaan epäonnistumisten tuovan tilanteisiin usein enemmän riemua ja iloa sekä koiraan, että asiakkaaseen. Olen myös havainnut, että kun annan asioiden vapaasti tapahtua, poistuen itse kauemmas, koiran ja asiakkaan välinen kommunikointi vaan paranee. Tärkein tehtäväni on olla tulkkina ja tarkkailla koiran jaksamista.
Haastateltuani ohjattavia he kertoivat Flinin kanssa työskentelyn lisänneen kärsivällisyyttä, uteliaisuutta, sinnikkyyttä, ja leikkisyyttä. Lisäksi he olivat oppineet lukemaan koirien käyttäytymistä ja olemaan rauhallisesti läsnä tilanteissa. Liikuntaa on tullut jokaisella kerralla enempi kuin koskaan itse lähtisi kävelylle. Ison koiran kanssa pärjääminen on tuonut onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta. Ryhmässä toimiminen on lisännyt yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sitoutuminen ryhmätoimintaan oli täydellistä. Toinen ryhmäläisistä perui yhden kerran ja itse ehdotti toista päivää tilalle. Luottamus koiraan kasvoi joka kerralla. Tunteiden sanoittaminen on lisääntynyt ja fiiliskorttien käyttö siinä oli molempien ryhmäläisten mielestä kivaa ja helppoa.
Omaan ohjaajuuteeni on tullut rauhaa ja selkeyttä. Ohjeistan yksinkertaisemmin. Kiire on poissa ohjauskerroista ja niinpä ne ovat venyneet jo 1,5 tuntisiksi. Olen oppinut hyväksymään epäonnistumisia ja huomaamaan niiden vaikutuksia myös positiiviseen suuntaan. Olen kyseenalaistanut keskusteluissamme epäonnistumisien olemassaoloa. Huomasin, ettei päämääränä olekkaan tehtävän onnistuminen, vaan sen siirtovaikutus, meni se hyvin tai huonosti. Olen todennut ihmisten erilaisuuden ja reaktioiden läpikäymisen tarpeellisuuden ja niiden ymmärtämisen tärkeyden. Läsnäolon vaikutus tapaamisissa ja kohtaamisen tasapuolisuus ovat lähtökohta. Minä en tee valmiiksi asioita, vaan autan huomaamaan ja herätän keskustelua ja avaan tietä omaan oivallukseen ja sitä kautta voimaantumiseen. Ohjaajana toimiminen on minulle luontaista ja helppoa, mutta olen oppinut uusia toimintamalleja. En kiirehdi neuvomaan. Annan tilaa ja aikaa ohjattaville. Suorituspaine on poissa. Koiranlukutaitoni on kehittynyt ja olen osannut opettaa sitä ohjattaville. Paras palaute ryhmäläisiltä on se, että he haluavat jatkaa tapaamisia tämän jälkeenkin! Flynn on aivan innoissaan heidät nähdessään ja ilo on molemmin puolista.
Odotan innolla tulevaisuutta ja olen valmis lukemaan ja oppimaan lisää, joten aloitin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan opiskelun Ypäjällä tammikuussa 2021! Koirat ja hevoset ovat aina kuuluneet elämääni ja näiden koulutusten jälkeen voin yhdistää ne itselleni uudeksi ammatiksi!